Friday, January 12, 2007

Decursus Mbabanesta

Taalla sita nyt ollaan ilman aakkosia... Kahden vuorokauden matkustamisen jalkeen saavuimme onnellisesti ja ilman minkaanlaisia kommelluksia perille maaranpaahamme Mbabaneen. Majoitumme Mbabanessa viettamamme ajan Kent Rock B&B:ssa, joka on meille "repaleperseille" aika fiini mesta. Meilla on kahden hengen huone omilla mukavuuksilla ja keittio kaytossamme. Pyykit pestaan puolestamme ja meista pidetaan muutenkin hyvaa huolta.

Lamminta taalla on sormituntumalta tanaan noin 25 varjossa ja aurinko on raastava! Ei paljon tule mieleenkaan kulkea jalkakaytavalla aurinkoisella puolella. Eli: hajotkaa siis pakkaseen siella, me hajoamme helteeseen taalla!

Huomenna tapaamme tulevat "vapaaehtoistyonantajamme" Michaelin ja Robinin, jotka ovat vastuussa LFA:n toiminnasta taalla. Sen jalkeen toivottavasti tiedamme tarkemmin, mita oikein tulemme tekemaan seuraavat nelja viikkoa. Talla hetkella siita ei viela ole hajuakaan. Kavimme LFA:n lastenkodissa Sandra Lee Centressa lyhyella vierailulla tanaan. Lapset olivat suurimmaksi osaksi 2-3-vuotiaita, ja juoksivat valittomasti vastaan kadet ojossa: Syliin, syliin! Aika karua. Ei sen niin pitaisi menna. Mutta aikas hyvat oltavat naperoilla naytti olevan eli ovat varmaan kuitenkin onnekkaimmasta paasta taalla. Heilla on "housemother", joka pitaa koko pesueesta huolta, han oli kunnon afrikkalainen mama, iso syli ja raikuvan kova aani!

Itse Mbabane on ihan kunnon afrikkalainen kaupunki, ainakin nain suomalaisen nakokulmasta, muutama lansimaiseen tyyliin posh ostoskeskus ja muuten rupuisempaakin kuin odotin. Jalkakaytavia ei ole, vaan tien vieressa menee kinttupolku, jota sitten kekkuloidaan eteenpain. Kaupunkia ymparoivat joka puolelta kukkulat, mitahan lie pari sataa metria korkeat? Hulppeat maisemat ovat kylla.

Toistaiseksi voidaan viela ihan hyvin ja olisi pikku hiljaa tarkoitus siirtya jopa kraanaveteenkin, siina on kohtalainen kloorin tuoksu ja landladymme mukaan se on turvallista. Emmehan halua hukuttaa Afrikkaa tyhjiin muovipulloihin! Asken tuli kokeiltua paikallisen tandoorikatukeittion antimia, katsotaan, kuinka rautavatsan kay. Raporttia siita seuraa myohemmin!

4 comments:

Raija said...

No hei! Olipa kiva lukea kuulumisianne! Kiva, että olette kotiutuneet ja päässeet kiinni uuteen elämään. Toivottavasti paikallinen sapuska ei käy herkkien vatsojenne (montako niitä olikaan?) päälle. Täällä on tosiaan toinen pakkaspäivä tammikuussa, joten saattaa olla, että hajoamme pakkaseen. No, ei pelkoa! Oikein hauskaa jatkoa teille! Pitäkää huolta lapsikatraastanne!
Terveisiä kummallekin kummaltakin!

ninni said...

onnea perille pääsystä!
täällä keravalla tänään siis reilu 5cm lunta ja nollassa mennään.

toivotaan et vatsa tottuu sapuskaan ja veteen, ei tartte niin paljon kantaa tavaraa.

ottakaa paljon kuvia ja hoitakaa paljon lapsia, on meillä vaan täällä kuitenki kaikki ihan hyvin!

Tanja said...

Terveiset sateisesta Helsingistä! Valitettavasti kuitenkin vesi-, eikä lumisateisesta...

Mukava kuulla, että olette onnellisesti perillä. Nauttikaa olostanne ja pitäkää meidät täällä koto-Suomessa ajan tasalla.

ps. Saanko lisätä blogisi Blogilistalle, niin ei tarvii joka päivä käydä kurkkimassa, onko uusia postauksia?

MammaJokinen said...

Huippua, että kaikki on mallillaan. Sain tekstiviestisi ja vastasinkin siihen. Tajusin vasta myöhemmin, että sehän saattaa maksaa maltaita sinulle...
Räntäsateen (+-0 astetta) keskellä +25 astetta tuntuu kaukaiselta utopialta. Edes mahdollisella ripulitaudilla ei voi lohduttautua, kun rotaviruksen uhka leijuu päämme päällä täällä koto-Suomessa.
Itseasiassa niljakkaat jalkakäytävät voisi hyvinkin kuvitella afrikkalaiseksi tienvarsikinttupoluksi, joten mitä eroa sitten on? +25 astetta!
Voikaa hyvin, sanovat että pieni tuikku pirtua aamutuimaan ehkäisee turistiripulia... Sattuiko pulloa mukaan?