Viisi yötä lähtöön on...

...laskin ihan itse eilen... Maanantaina 8.1. siis lähdemme, lennämme ensin Finnairilla Madridiin ja vaihdamme Barajasin jättiläismäisellä kentällä (siis siellä, missä ETA räjäytti autopommin muutama päivä sitten...) Iberian lennolle Johannesburgiin. Suomesta lähdemme klo 17 ja perillä Johannesburgissa olemme seuraavana päivänä vähän ennen puolta päivää. Johannesburgissa vietämme yhden yön Backpackers´Ritzissä ja Baz Bus kohti Swazimaata lähtee seuraavana aamuna puoli kahdeksalta. Mbabanessa, Swazimaan pääkaupungissa meidän pitäisi olla aikataulun mukaan noin viiden maissa iltapäivällä keskiviikkona 10.1. Aikavyöhyke on sama eli matkustamme lähes suoraan etelään toiselle puolelle palloa! Swazeja ei muuten löydy Soneran eikä Saunalahden roaming-hinnastoista eli suomalaiset kännykkänumerot eivät todennäköisesti pelaa Swazimaassa ollessamme!

Eilen oli viimeinen työpäiväni teholla kolmeen kuukauteen, ja nyt täytyisi vielä pikapikaa käydä Lappeenrannassa hyvästelemässä molempien vanhemmat. Rinkka on olohuoneen lattialla odottamassa epätoivoista tavaroiden sullomisoperaatiota, pesukone jyllää ja Katin ystävällisesti lainaama ompelukone on keittiön pöydällä valmiina matkapyyhkeiden jne. tuunaukseen.

Muutama sana vielä matkakohteestamme: Swazimaa on pieni itsenäinen valtio Etelä-Afrikan ja Mosambikin välissä, asukkaita siellä on noin miljoona. Se on maailman harvoja absoluuttisia monarkioita: kuningas Mswati II päättää käytännössä omasta päästään kaiken, miten maassa homma toimii! Swazimaa itsenäistyi vuonna 1968 oltuaan sitä ennen Britannian protektoraatti, ja luin jostakin (Lonely Planet tai muu vastaava "luotettava lähde"!), että paikallisille itsenäisyys ja oma kulttuuri ovat niin tärkeitä ja kova juttu, ettei pahemmin haittaa, vaikka kuningas ostelee kahdeksannelle vaimolleen Mercedeksiä kansan enemmistön sitkutellessa alle kahdella dollarilla päivässä. No, mene ja tiedä, miten asia oikeasti on, siihen pääsemme reilun viikon päästä tutustumaan. Tärkeitä elinkeinoja maassa ovat mm. sokerin ja hedelmien viljely vientiä varten, maassa on myös hiili- ja timanttikaivostoimintaa. Teollisuus on keskittynyt Manzinin kaupungin ympärille n. 50 km pääkaupungista Mbabanesta. Luonto on noinkin pienessä maassa monimuotoista: koillisessa on lähes sademetsää ja etelässä savannia. Swazimaassa on useita hienoja luonnonsuojelualueita, joten sarvikuonoja pääsee halutessaan väijymään!

Menemme suurimmaksi osaksi aikaa Mbabaneen eli pääkaupunkiin, jossa on noin 70 000 asukasta. Työskentelemme siellä pienelle lähinnä HIV/AIDS-työtä tekevälle järjestölle Leadership for Africa:lle. ...Nimi kuulostaa aika pahalta: mielikuva "johtajuutta Afrikkaan" vievistä länsimaisista lähetystyöntekijöistä ei ole oikein tältä vuosikymmeneltä. Uskoakseni he kuitenkin tekevät varsin kovaa ja pyyteetöntä työtä erityisesti AIDS-orpojen elinolojen parantamiseksi.

HIV:n levinneisyys Swazimaassa on maailman korkeimpia. Lueskelin eilen amerikkalaisen swazeissa työskentelevän lastenlääkärin blogia, jossa hän kirjoitti monien asiakkaidensa kohtaamista pattitilanteista: HIV-testiä ei uskalleta tehdä mahdollisen positiivisen tuloksen ja sen mukanaan tuoman valtavan stigman vuoksi. Jos testi osoittautuu positiiviseksi, olisi ARV-lääkitystä periaatteessa tarjolla ainakin kaupunkioloissa. Lääkitystä ei kuitenkaan välttämättä uskalleta käyttää (ja esim. lääkitä HIV-positiivista lasta...), koska jos perhe ja suku saavat tietää tartunnasta, on edessä hylkääminen. Täällä kotona Helsingissä vielä turvallisesti istuessa, julkisten terveyspalvelujen ympäröimänä sitä ei osaa ollenkaan kuvitella, mitä kaikkea on edessä. Täytyy lähteä matkaan nöyrin mielin ja ottaa vastaan, mitä tuleman pitää.

Majapaikassamme Mbabanessa pitäisi olla mahdollisuus netin käyttöön. Mitä se käytännössä tarkoittaa, jää nähtäväksi. Päivitän kuulumisia tänne sen mukaan, miten milloinkin nettiin pääsen.