Olemme viettamassa viikonloppua rajan takana - Mosambikissa. Perjantaiaamuna lahdimme Manzinista kombilla (Toyota Hiace, 15 henkea ja kuski) kohti Maputoa. Kohtalaisen kuumottava matka, mutta hengissa olemme edelleen. Kuski lasetti nasta laudassa koko matkan. Ylamaessa piti heittaa kakkoselle jotta paastiin ylos asti ja alamaessa Haise suostui kulkemaan n. 120 km/h. Haisussa oli 70 km/h latka & perakarry perseessa ja poliisit pysayttivat Maputon alueella kaksi kertaa, mutta sakkoja ei tullut - lahjuksia kuski joutui antamaan, mutta kolehdilta valtyttiin. Pakoputki paatti irrota juuri Maputon keskustassa, joten kuski paatti jattaa kyytilaiset siihen paikkaan, muiden kyytilaisten purnauksesta huolimatta - suomalainenhan ei valita. No ei kun rinkka selkaan ja paikallista ukottajaa & viulun vinguttajaa vaistelemaan...
Pahaksi onneksi ei tullut ostettua Suomesta opaskirjaa, joka kattaisi koko etelaisen Afrikan, nyt olemme hiukan hukassa ilman Lonely Planetin suomaa turvaa. Hostellimme (se toinen Maputon kahdesta hostellista...) henkilokunta osaa englantia hyvin vaihtelevasti, yleisin vastaus kysymyksiin on "No problem!" Siis oli kysymys mika hyvansa (onko taalla mitaan erityista nahtavaa - No problem!) . Tasta kaikesta johtuen pelkaan pahoin, ettemme valttamatta saa Maputosta niin paljoa irti kuin voisimme.
Suoraan sanoen tama on ihan karsea mesta! En ole taalla suinkaan etsimassa luksusta tai helppoa elamaa uima-altaalla, mutta rajansa kaikella. Kukaan ei osaa englantia ja pahus soikoon, kun tuo portugalin-taito on meilla paassyt vahan ruosteeseen. Kukaan ei edes yrita esim. viittiloida tai piirtaa paperille jne. Kaupungissa ei ole muuta kuin torkya, paskaa, lasinsiruja ja kerjalaisia seka rajahtaneen nakoisia mokkeja. Kaduilta pinnoite on irronnut n. 15 vuotta sitten ja poikkeuksetta jokainen kaivon kansi on poissa paikoiltaan. Ruoka on suoraan sanottuna huonoa (samoista raaka-aineista saisi parempaakin...). Etta nain. Tama on kuulemma sita "oikeaa Afrikkaa". Ihan on ikava vieraanvaraisia, ystavallisia swazeja! Ja lampoa on 30 varjossa ja nahka sen kun karventyy.
Viela 15 vuotta sitten taalla myllasi sisallissota ja maa on toivottoman koyha, joten ehka on kohtuutonta haukkua talla tavoin. Jotenkin vain swazien jalkeen paikallisten asenne kaikkeen tuntuu tosi karhealta.
Kuumuudesta meita toki varoitettiin etukateen joten sita melkein osasi odottaa. Yolla nukkuminen melkein mahdotonta, sita heraa joka kert kun jompikumpi kaantaa kylkea. Puhallin ja Backbakkerit huutaa kilpaa, hyttyskaverkko tekee kuvion poskeen ja lakana imeytyy kannikoiden valiin.
Huomenna taas ihanassa Swasimaassa. Paatamme taalta tahan. Stop.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
5 comments:
Moi, no niin, nyt alkoi siis lyyti kirjoittaa. Onneksi olette siellä rajan toisella puolella duunissa :) Mutta, matkailu avartaa aina! Hauskaa alkanutta viikkoa!
No, nyt voitte huokaista helpotuksesta: se oikea Afrikka on jo melkein nähty! Ei vainaskaa. Paljon on varmaan vielä kokematta ja näkemättä! Meillä, jotka emme ole k.o. manteretta nähneet kuin elokuvissa, kuvauksenne vastasi melko hyvin sitä mielikuvaa, mikä meille on köyhästä Afrikasta muodostunut. Täytyy myöntää, että tällä hetkellä 30 astetta lämpöä kuulostaa paremmalta kuin saman verran pakkasta. Eläkää siivolla! toivoo Tanhuantien huru-ukko ja -akka
Mielenkiintoista! Hienoa kun jaksatte kirjoitella ja kuvittaa välillä, avartaa meitä pakkasen keskellä hyvinvoivia. Tsemiä töihin ja kaikkeen!
P & M
p.s. Kirkkonummella alkoi tänään hiihtokausi...
Jep jep, täällä vaan pakkanen paukkuu ja paleltaa, hikisen lakanan sijaan saadaan kaivella jäähileitä persvaosta...:) Mutta kivaa että siellä kelejä piisaa.
Mainio blogi, ja kuvat todellakin avartavat maailmankatsomusta, lisää lisää! Tulevana ruoka-alan ammattilaisena kiinnostaisi myös kuulla tarkemmin paikallisesta ruokakulttuurista...? Ehkäpä voisitte omistaa sille aiheelle yhden kirjoituksen. Rakkahin terveisin Mänttis.
heh, heh...
lueskeltiin teholla (hoitohuoneessa salaa) ja täytyy teille nostaa hattua ja maskia ja mitä sitä nyt päässä sattuu olemaankaan. uskomattoman hauska ja elävänoloinen kerrontatyyli, voi ihan kuvitella olevansa siellä, eikä täällä kärvistelemässä. toivottavasti kaikki edeleen ok, uutta odotellaan. p.s. hienoja kuvia, vähän liian hienoja...
Post a Comment